Selkeyttä palveluviidakkoon ja uudenlaista psykiatrista hoitoa

Helsingin sosiaali- ja terveyspalveluita kehitetään urakalla. Tämä näkyy ensi vuoden käyttösuunnitelmasta, jonka sosiaali- ja terveyslautakunta hyväksyi kokouksessaan 15.12.

Palveluiden kehittäminen pohjautuu asiakassegmentointiin eli asiakkaiden ryhmittelyyn sen mukaan, millaisia palveluita erilaiset ihmiset tarvitsevat. Tarkoitus on kiinnittää huomiota erityisesti niihin ihmisiin, jotka tarvitsevat paljon erilaisia palveluita, ja nimetä vastuuhenkilöt huolehtimaan siitä, että nämä ihmiset saavat kaiken tarvitsemansa avun. Selkeä esitys tästä ajattelusta löytyy Helsingin Sanomien artikkelista http://www.hs.fi/kaupunki/a1449383104980 .

Näen suunnitelmissa paljon hyvää. Tavoitteena on vähentää ihmisten juoksuttamista luukulta luukulle. Parhaimmillaan vastuuhenkilömalli voi helpottaa palveluviidakkoa ja vähentää päällekkäistä työtä. Tälläkin hetkellä ammattilaiset tekevät päätöksiä siitä, millaista hoitoa tai tukea asiakkaille myönnetään, ja uusi malli toivottavasti tekee päätöksentekoa suunnitelmallisemmaksi ja yhdenvertaisemmaksi.

Hiukan huolissani olen siitä, että asiakassegmentoinnin teoreettinen pohja löytyy tuotantotaloudesta eikä esimerkiksi sosiaalityön teorioista. Miten hyvin se soveltuu julkisiin sosiaali- ja terveyspalveluihin? Voiko uusista palvelumalleista tulla joustamattomia niin, etteivät kaikenlaisten ihmisten tarpeet tule kuulluiksi? Esitinkin lautakunnassa, että asiakassegmentoinnin vaikutuksia seurataan virastotasolla ja sosiaalisessa raportoinnissa, jossa kootaan sosiaalialan työntekijöiden kokemuksia päätöksenteon tueksi. Esitykseni meni läpi äänin 8-3.

Työntekijöiden huolena on ollut, riittääkö työaika kaikkeen kehittämistyöhön. Vaikka uudet toimintatavat pitkällä tähtäyksellä säästäisivät työaikaa, kokeiluvaiheessa tarvitaan aikaa suunnitteluun ja uuden opettelemiseen. Tästä syystä vaadin lautakunnassa henkilöstösuunnitelman tekemistä ennen vastuuhenkilömallin kokeilua, ja tämänkin esitykseni lautakunta hyväksyi äänin 9-4. Henkilöstösuunnitelma on yksinkertainen tapa varmistaa, että kaikkia tehtäviä hoitamassa on tarpeeksi työntekijöitä.

Yhtenä yksittäisenä kehittämiskohteena haluan lopuksi nostaa esille psykiatrian. Psykiatrista avohoitoa on perinteisesti tarjottu poliklinikoilla psykiatrisen sairaanhoitajan tai psykologin vastaanottokäynneillä. Nyt niiden rinnalle ollaan kehittämässä uudenlaisia palveluita: sähköistä palvelutarpeen arviota, hoitopuheluita, ryhmävastaanottoja ja liikkuvaa työtä, jossa työntekijät menevät asiakkaan arkiympäristöön. Tämä hyödyttää varmasti monia ihmisiä, joille sitoutuminen säännöllisiin käynteihin poliklinikalla on vaikeaa tai jotka tarvitsevat apua joustavasti ja nopeasti voinnin muuttuessa. Tällöin puhutaan usein vaikeasti psyykkisesti sairaista ihmisistä, jotka tarvitsevat tukea pärjäämiseen arjessa.

Poliklinikoilla on kuitenkin myös toisenlaisia asiakkaita, jotka eivät tarvitse jatkuvaa huolenpitoa mutta joille vaikkapa masennus tai pelot aiheuttavat vaikeuksia pärjätä työelämässä tai sosiaalisissa suhteissa. Monet näistä asiakkaista hyötyvät psykoterapeuttisesta työskentelystä ja voivat sen avulla parantua kokonaan. Siksi poliklinikoilla tulisi olla mahdollisuus perinteisiin vastaanottokäynteihin tarpeeksi kauan ja usein. Juuri tällainen työ on vaarassa jäädä vähemmälle, kun psykiatrisia osastoja lakkautetaan ja avohoitoa tarvitaan yhä enemmän kannattelemaan sellaisia vaikeasti oireilevia potilaita, jotka aikaisemmin olisivat olleet osastoilla.

Esitin lautakunnassa kirjattavaksi käyttösuunnitelmaan, että pitkäjänteiseen yksilöhoitoon ja psykoterapiaan pitää säilyä mahdollisuus silloin, kun se on asiakkaan tilanteessa vaikuttavinta hoitoa. Valitettavasti tämä esitys hävisi äänestyksessä niukasti äänin 7-6. Toivon, että silti sote-virastossa otetaan tämä tarve vakavasti ja huolehditaan terapeuttisen työn mahdollisuudesta tarvittaessa. Ennen kaikkea tarvitaan riittävästi työntekijöitä poliklinikoille, jotta kaikenlaisten asiakkaiden tarpeet voidaan kohdata ja tehdä heidän eteensä tavoitteellista työtä.