Neljä ja puoli vuotta sosiaali- ja terveyslautakunnassa

Eilen sosiaali- ja terveyslautakunta piti päättyvän valtuustokauden viimeisen kokouksensa. Neljän ja puolen vuoden ajan työ sote-lautakunnassa on ollut iso osa arkeani. Olen istunut kymmenissä kokouksissa, lukenut tuhansia sivuja esityslistoja, neuvotellut, kuunnellut kaupunkilaisten ja työntekijöiden huolia ja perehtynyt neuvoloiden, lastensuojelun ja vanhustenhoidon arkeen, kilpailutusten käytäntöihin, palvelusetelien vaikutusarvioihin ja sote-uudistuksen kiemuroihin.

Viimeistä puolta vuotta lautakunnassa on värittänyt kamppailu omaishoidon tuesta. Vuodenvaihteessa virastopäällikkö päätti ilman poliittista käsittelyä omaishoidon hoitopalkkioiden muutoksista, mikä heikensi monien omaishoitajaperheiden asemaa. Eilen tässä asiassa saatiin iso askel eteenpäin, kun lautakunta päätti palauttaa vanhat kriteerit väliaikaisesti voimaan ja vaatia uudet lautakunnan päätettäviksi.

Myös monessa muussa asiassa olemme tällä valtuustokaudella joutuneet kamppailemaan palveluiden heikentämistä vastaan. Kaupunginvaltuuston tuottavuustavoite tarkoittaa, että sosiaali- ja terveyspalveluihin ohjataan joka vuosi prosentti vähemmän rahaa, kuin mitä väestönkasvun ja inflaation vuoksi tarvittaisiin. Tämä on tarkoittanut jatkuvaa tehostamista ja kiristämistä sekä etujen heikentämistä kuten vammaisten kuljetuspalveluiden matkamäärien vähentämistä.

Säästöjä on haettu esimerkiksi psykiatriasta, jossa laitoshoitoa on korvattu avohoidolla. Sinänsä avohoidon vahvistaminen on hyvä suunta. Pelkään kuitenkin, että laitospaikkoja on lakkautettu liian nopeasti eikä avohoitoon ole saatu tarpeeksi resursseja tilalle. Mielenterveyshoito on ollut minulle erityisen tärkeä aihe, johon olen pyrkinyt aktiivisesti vaikuttamaan muun muassa keskustelemalla psykiatrisesta hoidosta vastaavien virkamiesjohtajien kanssa, tekemällä lautakunnassa psykiatrista hoitoa koskevia esityksiä ja nostamalla psykiatrian tarpeita esille budjettivalmistelussa.

Eilisessä kokouksessa lautakunta käsitteli suunnitelmaa, jossa Laakson sairaalaan keskitetään vaativaa psykiatrista hoitoa ja samalla vähennetään psykiatrian laitospaikkoja huomattavasti. Sain äänin 7–5 läpi esitykseni, että psykiatrian laitospaikkojen tarvetta arvioidaan vielä tarkemmin kuullen henkilöstöä ja mielenterveysjärjestöjä ja samalla arvioidaan avohoitoon tarvittavaa resurssilisäystä.

Lautakunta jätti eilen tulevan lautakunnan päätettäväksi suunnitelman Keskustan terveys- ja hyvinvointikeskuksesta, jonne keskitettäisiin terveysasemapalvelut Töölöstä, Viiskulmasta, Laaksosta ja Lauttasaaresta sekä sosiaalipalveluita. Tämä on osa isoa uudistusta, jossa palveluita kootaan suuriin keskuksiin. Samalla toimintatapoja kehitetään niin, että useat eri sosiaali-ja terveysalan ammattilaiset hoitavat asiakasta yhdessä tiiminä.

Tällainen ammattilaisten yhteistyön vahvistaminen eli niin sanottu integraatio on erittäin tarpeellista ja tervetullutta, ja myös Vasemmistoliitto on aktiivisesti ajanut sitä Helsingissä. Muutoksen aikaansaamiseen on vaadittu monen eri puolueen yhteistyötä ja tahtoa, mutta uskon, että myös oman ryhmäni työllä on tässä ollut merkitystä.

Eri mieltä olemme Vasemmistoliitossa olleet kaikkien palveluiden keskittämisestä isoihin keskuksiin. Vasemmistoliiton mallissa tavanomaiset terveyspalvelut, neuvolat ja sosiaalityö säilytettäisiin eri kaupunginosissa lähisosiaali- ja terveysasemilla. Isoihin keskuksiin keskitettäisiin vaativammat palvelut, ja myös tavalliset terveysasemapalvelut voisi halutessaan saada niistä. Lähipalveluiden puolustaminen onkin ollut minulle yksi työmaa lautakuntakaudella.

Tiukkojen kamppailujen joukkoon on lautakuntatyössä mahtunut isoja onnistumisia ja ilon aiheita. Minulle tärkeimpiä niistä ovat olleet kaupungin asukastalojen säilyttäminen sekä paperittomien terveydenhoidon ja hätämajoituksen järjestäminen, joiden eteen tein paljon töitä niin lautakunnassa kuin valtuustossakin. Myös sote-uudistuksen valinnanvapauslainsäädäntöön Helsinki otti perustellun kriittisen kannan, johon itse vahvasti pääsin vaikuttamaan.

Olen lautakunnassa parhaani mukaan puolustanut ihmisten oikeuksia palveluihinsa. Kuitenkaan sote-palveluiden kannalta tärkeimpiä päätöksiä ei tehdä lautakunnassa vaan kaupunginvaltuustossa, jossa päätetään budjetista. On todella iso merkitys sillä, saadaanko uudella valtuustokaudella poliittinen enemmistö sellaisen budjettilinjan taakse, joka ei tarkoita jatkuvaa vyönkiristystä vaan antaa mahdollisuuksia palveluiden kehittämiseksi paremmiksi.

Työni sosiaali- ja terveyslautakunnassa päättyy nyt, kun siirryn kohti suurempia poliittisia haasteita kaupunginhallituksen varajäseneksi. Kiinnostus sote-asioihin ei toki lakkaa, vaan aion jatkossakin vaikuttaa niihin valtuustossa. Edessä ovat myös maakuntavaalit, joissa aion tavoitella pääsyä päättämään maakunnan sote-politiikan suunnasta.

Lämmin kiitos tästä kaudesta kaikille sote-lautakunnan jäsenille, sote-viraston työntekijöille sekä ennen kaikkea teille kaupunkilaisille, jotka olette ottaneet yhteyttä huolissanne, kommentoineet lautakunta-asioita, jakaneet kokemuksianne ja antaneet aivan korvaamatonta kokemustietoa kaupungin palveluista! Pidättehän yhteyttä jatkossakin: kaupunginvaltuutettuna olen edelleen kuulolla sote-asioita koskeville huolille.