Loppu leikkauslinjalle

(Vasemmistoliiton valtuustoryhmän ryhmäpuheenvuoro kaupunginvaltuustossa 21.6.2017 keskustelussa tilinpäätöksestä.)

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut,

Uusi valtuustokausi alkamassa, ja meillä on paljon mahdollisuuksia edessäpäin. Voimme tällä valtuustokaudella huolehtia, että jokaisella lapsella on oikeus turvalliseen päivähoitoon, jokaisella koululaisella ohjaukseen ja tukeen ja jokaisella vanhuksella ihmisarvoiseen elämään.

Tämä tilinpäätöskeskustelu on meille paikka oppia viime vuodesta ja miettiä, mitä voimme tehdä jatkossa paremmin.

Hyvät valtuutetut,

Vuoden 2016 budjetti valmisteltiin heti valtuuston puolivälitarkastelun jälkeen. Puoliväliseminaarissa melkein kaikki ryhmät kritisoivat sellaista tuottavuustavoitetta, joka leikkaa budjettia mekaanisesti. Vasemmistoliiton ryhmä myös tosissaan halusi tähän muutosta. Valitettavasti muiden ryhmien kritiikki jäi puheiden tasolle ja leikkauslinja sai jatkua. Me emme voineet hyväksyä budjettisopua, koska kouluista rahaa yhtä lasta kohti vähennettiin kohtuuttomasti, samoin sosiaali- ja terveyspalveluista rahaa yhtä helsinkiläistä kohti.

Kun vuoden 2016 budjetista päätettiin, jotkut ryhmät hehkuttivat julkisuudessa pelastaneensa opetuksen ja päivähoidon. Me näimme jo silloin, että opetuksen ja varhaiskasvatuksen budjetti oli pahasti alimitoitettu. Huolemme on osoittautunut todeksi: varhaiskasvatuksen rahat eivät riittäneet alkuunkaan, vaan tarvittiin noin kahdeksan miljoonan euron ylitys budjettiin.

Kouluissa on jouduttu kiristämään vyötä. Säästöistä kärsivät kaikkein eniten ne lapset, jotka tarvitsevat paljon tukea koulunkäyntiinsä esimerkiksi oppimisvaikeuksien tai mielenterveyden pulmien vuoksi.

Hyvät valtuutetut,

Valtuusto on tehnyt myös hienoja päätöksiä, joista voimme olla ylpeitä. Helsingillä oli rohkeutta säilyttää subjektiivinen päivähoito-oikeus ja pitää ryhmäkoot ennallaan, vaikka hallitus linjasi toisin.

Toisaalta tiukka talouslinja on hankaloittanut sijaisten palkkaamista. Vaikka paperilla ryhmäkoot olisivat kohtuullisia, sairastumisten tai muiden erityistilanteiden vuoksi lasten ja aikuisten suhde voi olla osan päivästä korkea. Henkilöstöä siirrellään ryhmästä tai päiväkodista toiseen poissaolojen vuoksi, mikä vaarantaa suunnitelmallisen varhaiskasvatuksen. Pieni ryhmäkoko ei riitä turvaamaan päivähoidon laatua, jos pysyvistä ja turvallisista aikuissuhteista joudutaan tinkimään.

Vanhustenhoidossa säästöjä on haettu lisäämällä kotona asuvien vanhusten osuutta. Tarkastuslautakunnan arviointikertomus antaa karun kuvan vanhustenhoidon tilanteesta Helsingissä. Yli 90% kyselyyn vastanneista kotihoidon työntekijöistä oli sitä mieltä, että huonokuntoisia ikääntyneitä pyritään hoitamaan liian pitkään kotona. Alle kolmasosan mielestä kotihoidon laatu on hyvä.

Tämän arvioinnin perusteella Aluehallintovirasto on ottanut Helsingin vanhustenhoidon valvontaansa. Tämä on meille todella noloa etenkin, kun kysymys ei ole työntekijöiden ammattitaidon puutteesta vaan poliittisista valinnoista ja liian tiukasta budjetista. Vanhustenhoidon ongelmat ovat olleet usein esillä valtuuston keskusteluissa, mutta poliittista tahtoa niiden korjaamiseen ei ole löytynyt. Tällä valtuustokaudella on välttämätöntä tehdä suunnanmuutos ja parantaa vanhusten kohtelua.

Yksi kaupungin suurimpia ongelmia on kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen puute. Uusia HEKA:n asuntoja valmistui vuonna 2016 yhteensä 130 uutta asuntoa, kun tavoite oli 750. Tulevalla valtuustokaudella kohtuuhintaista vuokra-asuntotuotantoa pitää nostaa huomattavasti, myös todellisuudessa eikä vain puheissa.

Hyvät valtuutetut,

Vuoden 2016 tilikauden tulos oli 470 miljoonaa euroa, verotulot kasvoivat ja lainakannan kehitys kääntyi laskuun. Kiristämällä palveluista Helsinki teki voittoa jopa niin paljon, että ennen vaaleja kokoomuksen riveistä väläyteltiin veronalennuksia.

Syksyllä strategianeuvotteluissa punnitaankin tämän valtuuston arvot: halutaanko laittaa rahaa lasten kasvun tukemiseen, vaalia jokaisen ihmisen terveyttä ja hyvinvointia ja huolehtia vanhuksista hyvin vai halutaanko nakertaa hyvinvointivaltiota yhä ohuemmaksi, vaikka siihen ei olisi mitään taloudellista pakkoa.

Jos me haluamme tehdä hyvää ja sosiaalisesti kestävää politiikkaa, mekaanisesta tuottavuustavoitteesta luopuminen on ehdotonta. Vasemmistoliiton valtuustoryhmä tulee vaatimaan, että tällä valtuustokaudella talouden suunnittelua eivät ohjaa mekaaniset leikkaustavoitteet vaan helsinkiläisten ihmisten tarpeet ja johdonmukainen työ hyvinvointi- ja terveyserojen kaventamiseksi.