Unisex-vessoja Helsinkiin

Kaupunginhallitus päätti tänään ”kehottaa kiinteistöviraston tilakeskusta ryhtymään toimiin sukupuolitunnusten asteittaiseksi poistamiseksi kaupungin palvelu- ja toimipisteiden WC:iden ovista, tarkoituksenmukaisissa kohteissa”.

Tämä oli päätepiste valtuustoaloitteeni käsittelylle. Vaadin siinä jokaiseen kaupungin toimipisteeseen vähintään yhtä sukupuolineutraalia WC-tilaa. Kaupunginvaltuusto otti asiaan myönteisen kannan, ja ilokseni aloite on nyt johtamassa konkreettisiin toimenpiteisiin.

Sukupuolineutraalit WC-tilat ovat tärkeitä ihmisille, jotka eivät sukupuolitu yksiselitteisesti naisiksi tai miehiksi. Esimerkiksi muunsukupuoliset ihmiset eivät mahdu kaksinapaiseen mies-naisjakoon. Osa transsukupuolisista puolestaan on naisia ja näyttää miehiltä tai päinvastoin. Tällöin oman sukupuolensa mukaisessa WC:ssä käyminen on usein turvatonta, koska se voi herättää toisissa vessojen käyttäjissä pahimmillaan aggressiivisia reaktioita.

Ei ole olemassa tarkkaa tietoa, paljonko Helsingissä on ihmisiä, jotka eivät ole yksiselitteisesti naisia tai miehiä. Yhdysvalloissa tehtyjen tutkimusten perusteella määrän voi karkeasti arvioida olevan prosentin luokkaa. Tämä tarkoittaisi, että Helsingissä noin 5000:lle ihmiselle mahdollisuus käyttää muuta kuin naisten tai miesten vessaa on erityisen tärkeä.

Paljon enemmän on luultavasti ihmisiä, jotka mielellään valitsevat unisex-vessan, vaikka naisten tai miesten vessan käyttäminen ei sinällään olisi ongelma. Naisten vessoihin on usein pidemmät jonot kuin miesten, mitä sukupuolineutraalit vessat voivat helpottaa. Monet haluavat tulla kohdatuiksi mieluummin ihmisinä kuin sukupuolensa edustajina ja iloitsevat siksi kaikenlaisten sukupuolijaotteluiden poistamisesta.

Toisaalta aloitteeni on herättänyt paljon kritiikkiä. On esimerkiksi pelätty, että unisex-vessat olisivat epäsiistimpiä kuin nykyiset naisten vessat. En tiedä, onko kyse myytistä vai aiheellisesta huolesta, mutta epäilemättä tähän voi vaikuttaa siivouksella. Haluaisin, että kaupungin vessat pidetään siisteinä ja miellyttävinä, oli ne sitten tarkoitettu mille tahansa sukupuolelle. Toisaalta en näe estettä sille, että osa vessoista jatkossakin on vain naisille tai miehille, kunhan jokaisesta toimipisteestä löytyy ainakin yksi sukupuolineutraali WC.

Joissain saamissani palautteissa on kielletty, että sukupuolessa olisi kyse muusta kuin sukupuolielimistä, tai vakuutettu kyseessä olevan aivan marginaalisen vähemmistön ongelma. Kaksinapaisen sukupuolijaon kyseenalaistaminen on herättänyt jopa aggressiivisia reaktioita. Selvää onkin, että sukupuolen moninaisuutta ei Suomessa ole riittävästi tunnistettu ja tunnustettu ja että matkaa yhdenvertaisuuteen on vielä pitkälti.

Rohkaisevaa on huomata, että yhdenvertaisuuden edistäminen pienin askelin on mahdollista. Sukupuolineutraalien WC-tilojen järjestäminen nytkähti eteenpäin paljon helpommin ja pienemmällä vaivalla, kuin aloitetta jättäessäni osasin edes kuvitella. Tämä onnistuminen yhtä lailla kuin aloitteen myötä saamani vihaposti vahvistavat uskoani siihen, että työtä yhdenvertaisuuden eteen on tärkeää jatkaa.