Lastensuojelutyöntekijöiden kokemukset päättäjien käyttöön

Tänään kaupunginvaltuustossa käsiteltiin aloitetta, jossa Yrjö Hakanen vaati lastensuojelun kehittämistarpeiden kartoitusta. Jo aiemmin sosiaali- ja terveyslautakunta päätti esityksestäni, että aloitteessa vaadittuun kartoitukseen ryhdytään. Valtuustolle annetussa vastauksessa todettiin myös, että sosiaali- ja terveysvirastossa aletaan kehittää sosiaalista raportointia, ja lastensuojelu on aktiivisesti mukana sen käynnistämisessä.

Sosiaalinen raportointi tarkoittaa, että kootaan systemaattisesti sitä tietoa, jota sosiaalityöntekijöille asiakastyössä kertyy ihmisten elinolosuhteista ja palveluiden tarpeista sekä kaupungin palveluiden toiminnasta. Tätä tietoa käytetään hyväksi toiminnan kehittämisessä ja johtamisessa.

Olen todella iloinen, että sosiaalista raportointia aletaan kehittää. Lastensuojelun työntekijät ovat aitiopaikalla näkemään, mitkä asiat Helsingissä aiheuttavat lapsille pahoinvointia ja ajavat heitä syrjäytymisvaaraan. Sitä tietoa tarvitaan kaikessa kaupungin päätöksenteossa. Sosiaalityöntekijöillä voikin olla annettavana tärkeitä näkökulmia esimerkiksi koulu- tai nuorisotoimen kehittämiseen tai kaupunkisuunnitteluun. Siksi on tärkeää, että sosiaalinen raportointi ei jää vain sosiaali- ja terveysviraston sisälle vaan sitä kehitetään tueksi koko kaupungin päätöksenteolle ja luottamushenkilöiden toiminnalle.

Tein valtuustokokouksessa ponsiesityksen: ”Valtuusto edellyttää, että selvitetään, miten sosiaalisessa raportoinnissa kertyvää tietoa voitaisiin säännöllisesti tuoda poliittisten päätöksentekijöiden käyttöön sekä eri lautakunnissa että kaupunginhallituksen ja valtuuston tasolla.”

Valtuusto hyväksyi esitykseni äänin 52 – 14. Hienoa! Odotan innokkaasti, millä tavalla sosiaalisesta raportoinnista saatava tieto tulevaisuudessa vaikuttaa valtuuston ja lautakuntien työhön.