Turvaa arkeen - tarpeeksi aikuisia kouluun ja päivähoitoon

Kaupunginvaltuustolle esitellään tänään raportti lasten psykiatristen palveluiden toteutumisesta 2015. Lastenpsykiatrisen hoidon tarve on kasvanut valtavasti: viime vuonna lähetteitä tehtiin 20 % enemmän kuin edellisenä, ja tämän vuoden alussa hoidon tarve on edelleen lisääntynyt.

Viesti kaupungille on selvä: jotain pitää tehdä toisin, jotta lapset eivät yhä useammin sairastuisi psyykkisesti. Raportissa todetaan: ”Jotta erikoissairaanhoidon kustannusten kasvu saadaan pidettyä kurissa, perustason toimijoiden tulisi panostaa varhaisiin lapsen toiminnallisia kykyjä ja arjen sujumista kohentaviin, riittävän pitkäaikaisiin tukimuotoihin.” Tällaisina mainitaan esimerkiksi koulun ja päivähoidon tukitoimet. Raportin mukaan lasten avun tarve tunnistetaan liian myöhään.

Mielestäni suurin pulmakohta ei ole ongelmien tunnistaminen vaan se, miten tavallisessa arjessa pystytään tukemaan erilaisten lasten kehitystä. Usein koulun ja päivähoidon aikuiset kyllä huomaavat, että lapsi tarvitsisi enemmän apua, mutta silti käsiä ei välttämättä riitä antamaan tukea tarpeeksi. Nopea ohjaaminen ammattiavun piiriinkään ei auta, jos neuvolapsykologille tai perheneuvolaan pitää jonottaa kuukausia.

Päiväkodeissa ja kouluissa pitää olla tarpeeksi aikuisia, jotka auttavat ristiriitojen selvittämisessä, lohduttavat kun on paha mieli, asettavat rajoja, ja tietävät, mikä rauhoittaa herkästi suuttuvaa lasta. Jos kaikkea tätä pystytään tekemään tarpeeksi, voi hauraampi ja hiukan hitaamminkin kehittyvä lapsi oppia selviytymään yhä uusista tilanteista ilman, että tarvitaan psykiatrisia diagnooseja. Pulmakohdissa psykologin tai kuraattorin apu on tärkeä osa arjen huolenpitoa ja tukee opettajien työtä.

Poliittisena johtopäätöksenä lastenpsykiatristen palveluiden toteutumisen raportista voi tehdä ensinnäkin sen, että valtuuston pitää lakata leikkaamasta rahaa opetuksesta. Vaikka euroissa laskettuna budjetit ovatkin viime vuosina vähän kasvaneet, on lasten määrä kasvanut paljon nopeammin. Siksi koulunkäynninohjaajien ja resurssiopettajien tukea on yhä vähemmän tarjolla, tukiopetustunteja on niukasti ja koulupsykologien ja -kuraattorien oppilasmääriä kasvatetaan. Sellaiselle lapselle, jolle omien tunteidensa hallitseminen on tavallista vaikeampaa, on yhä hankalampaa järjestää riittävää tukea koulussa.

Toiseksi päiväkotien henkilöstöä pitää vahvistaa psykologeilla, jotka olisivat lastentarhanopettajien ja lastenohjaajien tukena turvallisen arjen suunnittelussa. Tästä olen tehnyt yhdessä Mari Holopaisen (vihr) kanssa valtuustoaloitteen. Varhaiskasvatuksen psykologit olisivat läsnä päiväkotien arjessa, konsultoisivat varhaiskasvatuksen henkilöstöä ja johtoa sekä osallistuisivat suunnittelu- ja kehittämistyöhön. Heidän työnsä ydintä olisi lasten hyvinvoinnin edistäminen ja ongelmien ennaltaehkäisy.

Lasten tukeminen koulussa, päivähoidossa ja muissa kaupungin palveluissa on paljon halvempaa kuin kalliit erikoissairaanhoidon laskut. Ennen kaikkea on lasten kannalta paljon inhimillisempää, jos heille voidaan tarjota riittävä tuki heti ongelmien ilmaannuttua, jottei niin moni pulma paisu lastenpsykiatrista hoitoa vaativaksi sairaudeksi.