Sote on enemmän kuin palvelut

Sote-uudistuksen valinnanvapautta koskeva keskustelu painottuu siihen, saavatko kaikenlaiset ihmiset tarvitsemansa terveys- ja sosiaalipalvelut. Tämä on yhdenvertaisuuden kannalta tärkeää.

Kuitenkin sote on enemmän kuin palvelut. Sen pitäisi olla yhteiskunnallista toimintaa, jossa käytetään sosiaali- ja terveysalan asiantuntemusta hyvinvoinnin lisäämiseksi ja eriarvoisuuden vähentämiseksi yksilön, perheen, yhteisön ja yhteiskunnan tasolla.

Yhteiskunnallisena toimintana sote ei ole palvelutuotteita vaan ongelmanratkaisua, jossa jatkuvasti etsitään keinoja vähentää kärsimystä. Taitava sote-ammattilainen tunnistaa tilanteet, joissa yksilöiden auttamisen rinnalla tarvitaan vaikuttamista perheeseen, yhteisöön tai yhteiskunnan rakenteisiin.

Valinnanvapausmallissa sote pelkistyy palveluiksi, joita yksittäiset ihmiset valitsevat ja käyttävät. Samalla hyvinvoinnin ongelmat pelkistyvät yksittäisten ihmisten ongelmiksi, joihin voidaan vastata palvelutuotteilla.

Mitkään hallituksen ehdottamat korjaukset valinnanvapausmalliin – valmisteluajan pidentäminen, rahoitusmallin muuttaminen tai palvelutuotannon salliminen kunnille – eivät poista tätä ongelmaa.

On tärkeää puolustaa jokaisen oikeutta palveluihin riippumatta varallisuudesta ja taidoista etsiä itselleen hyvää. Vaarana on kuitenkin, että samalla oppositio ajautuu keskustelemaan sosiaali- ja terveysongelmista pelkästään yksilöiden palvelutarpeen näkökulmasta. Jo pelkästään tekemällä esityksen valinnanvapaudesta hallitus onkin onnistunut kapeuttamaan tapaamme nähdä julkinen sosiaali- ja terveydenhuolto.

Kansanterveystyö sekä rakenteellinen ja yhteisösosiaalityö on pidettävä koko ajan mukana keskustelussa sote-uudistuksesta. Samalla kun vaaditaan tasa-arvoisia palveluita, on tärkeää vaatia yhteisöllistä ja yhteiskunnallista vastuuta ihmisten terveydestä ja hyvinvoinnista.