Äänestäminen kannattaa mutta ei riitä

Olen vaalikentillä tavannut paljon ihmisiä, jotka eivät aio äänestää. Olen käynyt heidän kanssaan pitkiä keskusteluja ja kuunnellut heidän kertovan pettymyksestään politiikkaan.

Joillakuilla syy pettymykseen on konkreettinen: kokemus poliittisen päätöksenteon korruptoituneisuudesta tai tietyn poliitikon takinkäännöstä tärkeässä kysymyksessä. Osalle pettyneistä politiikka on kuin musta laatikko. He eivät seuraa uutisia eivätkä tiedä, mitä mikin puolue on tehnyt kunta- tai valtakunnan politiikassa. Pettymys kiteytyy turhautumiseen: ”Olen äänestänyt kymmeniä kertoja, ja asiat ovat silti vain menneet huonommiksi. ”

Minun ei ole vaikeaa ymmärtää pettymystä. Olen itse käyttänyt satoja ja tuhansia tunteja poliittiseen työhön, ja silti on tapahtunut minun näkökulmastani pahoja asioita: palveluista on leikattu, maahanmuuttopolitiikkaa on kiristetty, perusturvaa on heikennetty. Silti oma ponnisteluni ei tunnu turhalta.

Politiikka on lukemattomien ristikkäisten tavoitteiden sovittamista yhteen, eikä lopputulos koskaan ole sitä, mitä yksi ihminen sen haluaisi olevan. Silti minulle juuri politiikassa toimiminen on keino välttää turhautuminen. Näen koko ajan, että politiikka on tuhansien ja miljoonien pienten tekojen summa. Yksi teko – oli se sitten äänestäminen, puheenvuoro valtuustosalissa tai tarran liimaaminen lyhtypylvääseen – ei koskaan muuta koko kuvaa mutta on silti teko, jolla on vaikutusta kokonaisuuteen.

Jotta näkisi oman äänensä merkityksen, on tehtävä myös muuta kuin äänestäminen. On seurattava päätöksentekoa ja poliittista keskustelua, on otettava yhteyttä päättäjiin. Politiikan suuntaan vaikuttavia tekoja tehdään koko ajan kansalaisjärjestöissä, toreilla puolueiden teltoilla, lehtien mielipidepalstoilla, mielenosoituksissa, sosiaalisessa mediassa ja työpaikkojen kahvihuonekeskusteluissa.  Myös politiikan korruptoituneisuuden vähentäminen vaatii ihmisten tekoja.

Toivon, että tämänpäiväisissä vaaleissa jokainen äänioikeutettu äänestää. Se ei kuitenkaan vielä riitä. Toivonkin, että huomenna jokainen suomalainen miettii, mitä omassa arjessaan voi tehdä vaikuttaakseen asioihin vaalien välillä. Minulle jokapäiväinen vaikuttaminen on tapa säilyttää toivo paremmasta maailmasta. Haluaisin, että sen toivon voisi tavoittaa myös moni muu.

Keskusteluissa pettyneiden äänestäjien kanssa olen hiljalleen tullut rohkeammaksi kysymään: ”Kiinnostaisiko sinua tulla mukaan puolueen toimintaan ja vaikuttaa itse siihen, millä tavalla teemme politiikkaa?” Yleensä ihmiset vastaavat kieltävästi.

Jatkan silti kysymistä ja toivon, että edes jonkun ihmisen mielessä kysymys jäisi itämään ja herättäisi pohtimaan omia mahdollisuuksia vaikuttaa. Kysyminenkin on yksi pieni teko.