Ristiriitaisia lausuntoja hätämajoituksesta

Valmistelin tänään kaupunginvaltuuston kyselytunnille seuraavan kysymyksen:

”Viime viikkoina hätämajoituksen järjestäminen asunnottomille on ollut haaste. Mediassa on ollut esillä, miten vaikeaa hätämajoitusta on löytää, jos oleilee Helsingissä muttei ole helsinkiläinen.

Kaupunginjohtajistosta käsin on useita kertoja vakuutettu niin julkisesti kuin luottamushenkilöillekin, että ketään ei jätetä yöksi ulos. Kuitenkin kaupunkilaiset ovat välittäneet valtuutetuille toisenlaista viestiä: kovimpien pakkasten aikaan useita ihmisiä yöpyi joko ulkona tai yksityisten kansalaisten järjestämissä hätämajoituksissa, koska kaupungin hätämajoitukseen ei otettu ulkomaalaisia.

Sote-virastolla on ohje oleskeluluvattomien ulkomaalaisten tilapäisen majoituksen järjestämisestä. Siinä sanotaan näin: ’Ensisijaisesti henkilö ohjataan hakemaan apua oman maansa suurlähetystöstä. Hätämajoitusta myönnetään vain kerran. Mikäli henkilö ei suurlähetystöön ohjaamisesta tai matkakustannusten toimeentulotukena myöntämisestä huolimatta poistu Helsingistä, vaan tekee päätöksen jäädä, ei hän enää ole oikeutettu kunnan järjestämiin hätämajoituspalveluihin.’ Tätä ohjetta on ilmeisesti sovellettu esimerkiksi romaneihin, jotka tulevat syrjityiksi kotimaassaan ja joille paluu kotimaahan ei useinkaan ole realistinen vaihtoehto.

Perustuslain 19 pykälä takaa jokaiselle oikeuden välttämättömään turvaan ja huolenpitoon. Välttämätön turva ei voi toteutua ilman mahdollisuutta hätämajoitukseen. Kovimmilla pakkasilla ihmisten jättäminen yöpymään ulkona tarkoittaa käytännössä näiden jättämistä välittömään hengenvaaraan.

Kysynkin:

Miksi kaupunginjohtaja ja apulaiskaupunginjohtajat ovat julkisesti antaneet lausuntoja, ettei ketään jätetä yöksi pakkaseen, vaikka sote-viraston ohje suoraan kehottaa toimimaan toisin?

Miten kaupunki huolehtii siitä, että perustuslain takaama oikeus välittömään turvaan toteutuu kansalaisuudesta, kotikunnasta tai oleskelulupastatuksesta riippumatta?”
—
Kysymystäni ei valittu esitettäväksi kyselytunnilla, joten valtuusto ei saanut kuulla kaupunginjohtajiston vastauksia.

Ratkaistavaksi jää nyt kaksi ongelmaa. Ensinnäkin tarvitaan poliittista työtä hätämajoitusasian järjestämiseksi kuntoon. Parhaillaan odotamme vastausta selvityspyyntöön, jonka kaupunginvaltuutettu Veronika Honkasalo on tehnyt asiasta yhdenvertaisuusvaltuutetun toimistoon.

Toinen ongelma on se, että kaupungin virkamiesjohdon ja ruohonjuuritasolla toimivien ihmisten käsitykset todellisuudesta tuntuvat poikkeavan toisistaan. Tähän olen törmännyt muissakin yhteyksissä kuin hätämajoituskeskustelussa, ja julkisuuteen se on aiemmin noussut esimerkiksi Helsingin lastensuojelun tilaa käsiteltäessä. Toimiva demokratia edellyttää, että myös ongelmista ja palveluiden puutteista voidaan puhua suoraan. Ristiriitaiset viestit hätämajoitusasiassa kertovatkin siitä, että kaupungin johtamiskulttuurissa ja tiedonkulussa on paljon kehitettävää.