Ongemanratkaisua, ei rasismia!

(Kirjoitus on julkaistu Oulunkyläinen-lehdessä 2/2016.)

”Maahanmuuton ongelmista ei saa Suomessa puhua”, kuulee usein väitettävän. Samaan aikaan mediaa valtaa ongelmapuhe, jossa pakolaisia syytetään milloin seksuaalisesta väkivallasta, milloin kantasuomalaisten asunnottomuudesta ja Suomen velkaantumisesta.

Monet väitteet maahanmuuton aiheuttamista ongelmista ovat vahvasti liioiteltuja ja vääristeltyjä. Ne kutsuvat vastaväitteisiin mutta sisältävät samalla ansan. Keskustelun painopiste siirtyy siihen, onko ongelmia olemassa. Käsittelemättä jää paljon tärkeämpi kysymys: ovatko rajojen sulkeminen, syrjintä ja ihmisoikeussopimusten kyseenalaistaminen oikeita keinoja ongelmien ratkaisemiseksi?

Olisi naiivia väittää, että maahanmuutto ei aiheuta mitään ongelmia. Pikemminkin kulttuurien kohtaaminen itsessään on ongelmanratkaisua. Arkitilanteissa erilaisten kielten ja tapojen synnyttämät väärinkäsitykset ovat hämmentäviä, joskus ärsyttäviäkin. Toisaalta niiden selvittäminen tuottaa riemastuttavia oivalluksia niin vieraista kuin omastakin kulttuuristamme. On vapauttavaa huomata, että toisinkin voi tehdä tai ajatella.

Maahanmuutto synnyttää myös uusia yhteiskunnallisia ongelmia. Miten iso joukko työhaluisia mutta suomea taitamattomia nuoria aikuisia saadaan sijoittumaan työmarkkinoille? Miten turvakodeissa autetaan kunniaväkivallan uhreja? Syntyy tilanteita, joissa viranomaiset ovat ymmällään ja joutuvat opettelemaan uusia toimintatapoja.

Sen enempää arkisia kuin yhteiskunnallisiakaan ongelmia ei voi ratkaista ilman, että ne kohdataan avoimesti.  Siksi tarvitsemme sellaista julkista keskustelua, jossa ei lukittauduta rajojen sulkemiseen ja syrjintään ongelmien ratkaisuina vaan pohditaan esimerkiksi kielenopetuksen vahvistamista, työelämän ennakkoluulojen purkamista ja monikulttuurisuutta koskevaa koulusta viranomaisille. Ratkaisuja pitää etsiä yhdessä kantasuomalaisten ja maahanmuuttajien kesken, ei eristämällä muualta tulleita yhteiskunnasta.

Tarvitsemme avointa keskustelua myös muista kuin maahanmuuttoon liittyvistä yhteiskunnallisista ongelmista. Työttömyyttä ja asunnottomuutta on ollut kauan ennen pakolaiskriisiä, ja naisiin kohdistuva väkivalta on suomalaisessa kulttuurissa yleistä. Maahanmuuttovihamielisessä puheessa tarjotaan usein ratkaisuksi myös näihin ongelmiin rajojen sulkemista ja syrjintää. Nämä ovat kuitenkin liian tärkeitä kysymyksiä uhrattavaksi muukalaisvihan välineiksi. Keskustelua eriarvoisuuden vähentämisestä ja väkivallan ehkäisystä tarvitaan, elimmepä sitten moni- tai monokulttuurisessa yhteiskunnassa.