Omaishoidon kriteereistä poliittinen päätos

Sosiaali- ja terveyslautakunta päätti 7.11.2017 omaishoidon hoitopalkkioiden kriteereistä.

Se, että kriteerit saatiin poliittisesti päätettäviksi, on pitkän poliittisen kamppailun tulos. Alun perin omaishoidon palkkioita heikennettiin virkamiespäätöksenä viime vuoden lopulla, minkä jälkeen olemme vasemmistoliiton valtuustoryhmässä tehneet paljon töitä saadaksemme asian uudelleen käsittelyyn.

Tämän viikon lautakuntakokoukseen valmisteltu esitys oli selvästi parempi kuin se, jonka virkamiehet tekivät loppuvuonna. Virkamiesesitys olisi jättänyt monia omaisia pulaan: esimerkiksi taloudellinen tuki olisi jäänyt niukaksi tilanteissa, joissa lapsen hoito sitoo vanhemman käytännössä kokopäiväisesti ja estää työssäkäynnin.

Uuden esityksen valmisteluvaiheessa kuultiin vammais- ja omaisjärjestöjä. Nyt hyväksytyissä kriteereissä hoitopalkkiot ovat edellistä esitystä korkeammat, lapsen psyykkisen tuen ja valvonnan tarve tunnistetaan jonkin verran paremmin eikä hoitopalkkioita leikata siksi, että lapsi käy koulua.

Lautakuntakokouksessa tehtiin kriteereihin vielä joitain parannuksia. Sandra Hagmanin (vas) esityksestä lievennettiin selvästi leikkausta, joka hoitopalkkioon tehdään henkilökohtaisen avun ja kotipalvelun saajille.  Myös ehtoa, että korkeimman palkkion saaja ei voi käydä työssä, loivennettiin. Vasemmistoliitto olisi halunnut sen kokonaan pois, mutta tämä ehdotus ei saanut lautakunnan enemmistön tukea. Vasemmistoliitto kannatti myös omaishoidon vapaapäivien omavastuun poistoa, mutta suurin osa muista puolueista ei tätä halunnut.

Hoitopalkkioiden kriteereistä päätettäessä yksi iso haaste oli, että tämänkaltaisten tarkkojen kriteereiden laatiminen edellyttää vahvaa asiantuntemusta ja ymmärrystä omaishoidosta sekä eri tavoin vammaisten ja sairaiden henkilöiden tarpeista. Kriteereiden kirjaaminen ja niiden vaikutusten arvioiminen onkin asiantuntijatyötä, jossa me poliitikot joudumme nojaamaan virkamiesten osaamiseen.

Toisaalta kriteerien laatimiseen liittyy suuria arvovalintoja: kuinka helposti halutaan perheiden pääsevän tuen piiriin ja halutaanko tukea mahdollisimman monien arkea vai jättää useampia omaisia selviytymään omillaan. Näistä arvovalinnoista eri puolueet olivat osin eri mieltä, mutta ristivetoa syntyi myös johtavien virkamiesten ja poliitikkojen välille. Vaikka virkamiesten tehtävä periaatteessa on toimia neutraaleina asiantuntijoina, vaikutelmaksi jäi, että virkamiesvalmistelussa pyrittiin koko ajan vetämään tiukempaa linjaa tukien myöntämisen suhteen, kuin mikä oli poliittisen enemmistön kanta.

Tämä ristiriita heijastui muun muassa kysymykseen lasten hoitoisuuden arvioinnin pisteytyslomakkeesta, joka oli osa lautakunnan tiistaista päätöstä. Virkamiesten valmistelemassa lomakkeessa lapsen avun tarpeelle asetetaan niin suuret vaatimukset, että esimerkiksi korkeimman palkkion saaminen voi olla sen perusteella vaikeaa hoidon suuresta vaativuudesta huolimatta. Lautakunnassa neuvoteltiin mahdollisuudesta muuttaa lomaketta, mutta juuri tässä koettiin, että poliitikkojen asiantuntemus kriteereiden tarkkaan viilaamiseen ei riitä. Lautakunta päätti siksi, että pisteytysten sisältöjä tarkistetaan vielä yhdessä järjestöjen kanssa ja lomakkeen soveltuvuutta arvioidaan keväällä 2018. Sandra Hagmanin mukaan virkamiehet myös painottivat lautakunnalle, että lomaketta käytetään vain arvioinnin tukena, ei sen painavammin.

Vasemmistoliiton linja omaishoidon palkkioihin on koko ajan ollut selvä: tärkein tavoite on tukea omaisten ja näiden hoidettavien hyvinvointia, eikä omaishoitajien asemaa pidä heikentää. Olen itse käyttänyt lukuisia tunteja niin viime kauden lautakunnassa kuin kaupunginhallitustasollakin neuvottelemalla asiasta, etsimällä ratkaisuja ja välillä hakemalla kompromisseja, jotka voisivat poliittisesti mennä läpi. Tänä syksynä samaa työtä ovat jatkaneet vasemmistoliiton uudet edustajat lautakunnassa. Olemme saaneet paljon parannuksia aikaan, mutta lopputulos ei ole täydellinen eikä sellainen, kuin jos olisimme saaneet päättää kriteereistä yksin.

Tiistainen päätös on jo herättänyt kritiikkiä, ja sen on epäilty heikentävän omaisten asemaa. Lautakunnan jäseneltä saamani tiedon mukaan virkamiehet ovat vakuuttaneet, että kriteerien muutos ei johda kenenkään omaisen tuen heikentymiseen. Toivon, että tähän arvioon voi luottaa.

Lautakunta on silti viisaasti tunnistanut oman asiantuntemuksensa rajat ja varautunut tarvittaessa tekemään korjausliikkeitä: tiistaisessa päätöksessään se vaati, että vuoden päästä kriteerien muutos tuodaan lautakuntaan arvioitavaksi. Tämä kuten päätös pisteytyslomakkeen arvioinnista keväällä ovat takaportteja, joiden avulla asia saadaan uuteen poliittiseen käsittelyyn, jos kriteerit osoittautuvat toimimattomiksi. Mikäli uudet kriteerit heikentävät omaisten asemaa kohtuuttomasti, on niitä myöhemmin korjattava.

Siksi palaute omaishoidon tuen toimivuudesta on edelleen ensiarvoisen tärkeää. Koko tämän prosessin ajan on ollut korvaamatonta, että lukuisat omaiset ovat jaksaneet kirjoittaa meille poliitikoille, jakaa kokemuksia omasta arjestaan ja auttaa meitä ymmärtämään omaishoidon uusien kriteereiden ongelmia. Tällaista palautetta kuulen edelleen enemmän kuin mielelläni.