Lastenkotipaikkojen vähentäminen

Sosiaali- ja terveyslautakunta päätti tänään vähentää kaupungin omien lasten- ja nuorisokotien paikkamäärää 34 paikalla. Kokonaan lakkautetaan Kannelmäen nuorisokoti, Hyvösen lastenkodin Koskentuvan asuinyksikkö ja Mellunkylän lastenkodin Tammipuiston asuinyksikkö, jotka kaikki ovat erillisiä yhden tai kahden osaston yksiköitä. Muutoksen tavoitteena on vahvistaa jäljelle jäävien laitosten mahdollisuuksia huolehtia vaativahoitoisista lapsista ja nuorista siten, että lakkautettavista yksiköistä siirretään sinne lisää henkilökuntaa. Lisäksi on katsottu, että erillään sijaitsevat yksittäiset osastot ovat liian haavoittuvia pystyäkseen turvallisesti huolehtimaan esimerkiksi väkivaltaisista ja käytösongelmaisista nuorista.

Ennen päätöksentekoa olen saanut lastensuojelulaitoksissa toimivilta työntekijöiltä sekä näiden ammattijärjestöjen edustajilta runsaasti yhteydenottoja, joissa on ilmaistu vakavaa huolta lastenkotiyksiköiden lakkauttamisen seurauksista. Kenttätason työntekijöiden näkemykset ovat poikenneet monessa kohtaa esittelijän perusteluista, mikä teki päätöksenteon lautakunnan jäsenen näkökulmasta erittäin vaikeaksi. Monien käymieni keskustelujen perusteella minulle muodostui vaikutelma, että muutoksen valmistelussa ei ole riittävästi otettu huomioon lastenkodeissa työskentelevien työntekijöiden asiantuntemusta eikä kaikkia muutoshankkeen seurauksia ole tarpeeksi arvioitu.

Kysymys siitä, onko laitospaikkojen keskittäminen isoihin yksiköihin lasten edun mukaista vai tarvitaanko pieniä yksiköitä suurien rinnalle, jakaa asiantuntijoiden käsityksiä. Tämä kysymys olisi vaatinut tarkempaa erittelyä sekä eri vaihtoehtojen hyvien ja huonojen puolien pohdintaa ennen päätöksentekoa.

Sen sijaan uskon, että nyt päätetty määrällinen laitospaikkojen vähentäminen on perusteetonta ja voi johtaa kalliiden ostopalveluiden lisääntymiseen. Laitospaikkojen tarpeen vähenemistä perusteltiin perhehoidon lisääntymisellä, mutta lautakunnalle ei esitetty riittävää suunnitelmaa, miten tämä käytännössä onnistuisi. Tälläkin hetkellä ongelmana on liian vaikeahoitoisten lasten sijoittaminen perheisiin, minkä vuoksi perhesijoituksia toistuvasti purkautuu.

Toisaalta on esitetty, että lastenkodeissa on vajaatäyttöä, josta olisi tärkeää päästä eroon. Kaikki kuulemani kentällä toimivat työntekijät ovat kuitenkin yksimielisiä siitä, että tavoiteltu 100 % täyttöaste ei käytännön syistä ole mahdollinen ilman lapsien pitämistä ylipaikoilla. Nykyisillä tyhjillä paikoilla on sitä paitsi vaikeaa perustella 34 lastenkotipaikan vähennystä: alkuvuonna kaupungin lastenkodeissa on ollut vain 18 paikkaa tyhjänä ja tästäkin vajaakäytöstä osa selittynee sillä, että lakkautusuhan alla oleviin laitoksiin ei enää ole voitu sijoittaa uusia lapsia.

Pyrkimys vahvistaa olemassa olevia laitoksia niiden henkilöstöä lisäämällä on kiistatta oikea. Yhtenä perusteena muutokselle esitettiin, että nykytilanteen jatkuessa ostopalveluiden kustannukset kasvaisivat, koska omiin laitoksiin ei vähäisen henkilöstömäärän vuoksi voida sijoittaa kaikkein vaikeahoitoisimpia lapsia. Tämä voi hyvinkin pitää paikkansa. Toisaalta uskon, että paikkojen vähentäminen lisää ostopalveluiden kustannuksia toisaalla, kun omien paikkojen määrällistä vajausta joudutaan paikkaamaan ostoilla. Ongelman ydin lieneekin se, että nykyiset lastensuojelun resurssit eivät täysin vastaa tarvetta ja siksi rahaa tarvittaisiin joka tapauksessa lisää, jotta jokaiselle lapselle ja nuorelle pystyttäisiin takaamaan parasta mahdollista hoitoa. Yritettäessä ratkaista pulmaa siirtämällä resursseja paikasta toiseen menetetään samalla hyvin toimivia laitoksia, joihin on muodostunut vahva ja pitkäaikainen nuoria tukeva kasvatuskulttuuri.

En pitäisi pois suljettuna hallittua laitospaikkojen vähentämistä tulevaisuudessa, jos se valmisteltaisiin rauhassa ja jos laitossijoitusten tarvetta pystyttäisiin todella vähentämään esimerkiksi ennaltaehkäisevää työtä ja perhehoidon tukea lisäämällä. Tässä tilanteessa en toisaalta pitänyt mahdollisena asian palauttamista valmisteluun, koska epävarmuus tulevasta on aiheuttanut jo paljon kuohuntaa laitosten työntekijöissä ja muutenkin psyykkisesti haavoittuvissa nuorissa asukkaissa. Siksi kannatin lautakunnassa muutossuunnitelman hylkäämistä kokonaan. Valitettavasti lautakunta päätyi äänin 9 – 4 hyväksymään paikkavähennykset esitetyssä muodossa. Olen huolissani siitä, että tehty päätös vaikeuttaa sopivien sijoituspaikkojen löytämistä laitoshoitoa tarvitseville lapsille ja nuorille ja siten aiheuttaa riskejä heidän hyvinvoinnilleen.