Keskuspuiston ja Vantaanjokivarren metsien puolesta

Kaupunginvaltuusto hyväksyi uuden yleiskaavan tänään aamuyöllä seitsemän tuntia kestäneen käsittelyn jälkeen.

Hyväksytyssä yleiskaavassa on paljon hyvää: uusia asuntoja varaudutaan rakentamaan runsaasti, ja liikkumisen painopistettä siirretään joukkoliikenteeseen. Yleiskaavan yksi tavoite on muuttaa Helsinkiä kaupunkimaisemmaksi. Mielestäni on hyvä tiivistää Helsinkiä, rakentaa lisää asuntoja ja laajentaa kantakaupunkia.

Tiivistämisen ei tarvitsisi olla ristiriidassa sen kanssa, että säilytetään tärkeitä viheralueita. Muualla maailmassa Helsinkiä tiiviimmin rakennettuihin suurkaupunkeihin kuuluvat isot puistot. Helsingin yksi erikoisuus on runsas metsäverkosto, joka pitää sisällään monimuotoista lajistoa, myös uhanalaisia lajeja.

Käytännössä yleiskaavan suurin ongelma liittyy viheralueiden kaventamiseen. Tästä myös asukkailta on tullut runsaasti kritiikkiä.

Yleiskaavaprosessissa asukkaiden muodollinen kuuleminen on tehty hyvin: on ollut keskustelutilaisuuksia, asukkaiden mielipiteitä on otettu vastaan ja luettu. Kuitenkin olen saanut monilta asukasaktiiveilta palautetta, että he eivät koe tulleensa oikeasti kuulluiksi. Esimerkiksi asukkaat ovat tehneet vaihtoehtoisia kaavaehdotuksia mutta eivät ole saaneet tietää, miksi heidän ehdotuksiaan ei ole arvioitu toteuttamiskelpoisiksi.

Minulle onkin syntynyt vaikutelma, että vuorovaikutukseen ei ole kuulunut tarpeeksi dialogia. Pelkkä asukkaiden kuuleminen ei riitä, vaan ideaalisessa valmistelussa haetaan virkamiesten, asukkaiden ja poliitikkojen kesken neuvotellen yhteistä näkemystä.

Uskon, että jos tämänkaltainen keskustelu olisi toteutunut hyvin, myös lopputulos olisi parempi. Käytännössä se voisi tarkoittaa, että olisi huolellisemmin etsitty ratkaisuja, joissa tiivistettäisiin asuntorakentamista toisaalla ja vastaavasti jätettäisiin enemmän metsiä metsiksi ja puistoja puistoiksi.

Valtuustokokouksessa äänestettiin useita kertoja yleiskaavaesityksen palauttamisesta valmisteluun. Vasemmistoliiton ryhmässä arvioitiin kuitenkin, että haitat yleiskaavan viivästymisestä olisivat suuremmat kuin hyödyt, koska asuntorakentamista ohjaava suunnitelma tarvitaan. Siksi kannatimme kaavan hyväksymistä.

Esitimme kuitenkin, että Keskuspuistoon suunniteltu rakentaminen olisi poistettu kaavasta kokonaan. Esitys hävisi äänin 55 – 30. Kuitenkin valtuusto hyväksyi linjauksen, jonka mukaan rakentamisesta Keskuspuistoon päätetään tarkemmin jatkovalmistelussa ja rakentamisala pyritään pitämään mahdollisimman pienenä. Työ Keskuspuiston puolesta siis jatkuu.

Yleiskaava uhkaa myös muita arvokkaita luontokohteita kuin Keskuspuistoa. Kuitenkin pienempiä metsäalueita on helpompi puolustaa vielä myöhemmässä vaiheessa. Siksi onkin tärkeää asemakaavavalmistelussa tutkia tarkemmin, miten asuntorakentaminen voidaan sijoittaa niin, että arvokkaimmat metsäalueet säästetään. Tätä on syytä tehdä tiiviissä yhteistyössä asukkaiden ja paikallisten yhdistysten kanssa.

Pienemmistä metsäalueista nostin kokouksessa erityisesti esille Veräjämäen ja Pirunkallion metsäalueet Vantaanjokivarressa. Jokivarsimetsiä ei ole Helsingissä paljon, ja mainitut ovat erityisen arvokkaita sellaisia. Niistä löytyy reheviä lehtoja ja lahopuustoisia kuusikoita, joissa asuu harvinaisia uhanalaisia lajeja. Vantaanjokivarresta on neuvotteluprosessin aikana saatu rakentamispikseleitä pois mutta edelleen arvokkaita alueita on vaarassa hävitä.

Tästä syystä tein valtuustokokouksessa seuraavan ponsiesityksen:
”Hyväksyessään yleiskaavan valtuusto edellyttää, että asemakaavavaiheessa selvitetään mahdollisuutta
– säilyttää rakentamattomina Veräjämäen ja Pirunkallion metsäalueiden luontoarvojen ja virkistyskäytön kannalta keskeiset osat, jotka ovat luonnonsuojelullisesti Vantaanjokivarren arvokkaimpia
– tehdä yhteistyötä paikallisten asukkaiden kanssa sellaisen suunnitteluratkaisun löytämiseksi, joka toteuttaisi em. tavoitteen.”
Valtuusto hyväksyi esitykseni äänin 46-0 (39 tyhjää).