Terveydenhoitomaksujen perimättä jättäminen on lain mukaista

Kaupunginvaltuusto hyväksyi 30.5. vasemmistoliiton aloitteesta kehotuksen selvittää keinoja, joilla voidaan ehkäistä vähävaraisten henkilöiden sosiaali- ja terveyshuollon asiakasmaksuista johtuvia maksuvaikeuksia ja vähentää asiakasmaksujen perintää esimerkiksi alentamalla maksuja tai jättämällä perimättä niitä pienituloisilta ihmisiltä, joilla on riski maksuhäiriömerkinnälle.

Vain kaksi päivää myöhemmin Sosiaali- ja terveysministeriö antoi kunnille ohjeen sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksujen huomioimisesta toimeentulotuessa. Ohjeen keskeinen viesti on, että tuki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuihin vähävaraiselle asiakkaalle pitää antaa ensisijaisesti maksujen alennuksella tai perimättä jättämisellä eikä toimeentulotuen kautta.

Asiakasmaksulain 11 §:n mukaan ”sosiaalihuollon palveluista määrätty maksu ja terveydenhuollon palveluista henkilön maksukyvyn mukaan määrätty maksu on jätettävä perimättä tai sitä on alennettava siltä osin kuin maksun periminen vaarantaa henkilön tai perheen toimeentulon edellytyksiä tai henkilön lakisääteisen elatusvelvollisuuden toteuttamista.” Sama pykälä antaa mahdollisuuden jättää perimättä samoin perustein myös muita terveydenhuollon maksuja.

STM korostaa ohjeessaan edellä mainitun säännöksen velvoittavuutta ja toteaa: ”Lisäksi ministeriö korostaa, että asiakasmaksulainsäädännön perustarkoitus on, ettei palvelusta perittävä maksu saa muodostua esteeksi palvelun käytölle.”

Helsingin vastauksessa vasemmistoliiton ryhmäaloitteeseen todetaan asiakasmaksujen perinnästä: ”Kaupungin tulee edistää kuntalaisten yhdenvertaista kohtelua myös siltä osin, että perintää hoidetaan säännönmukaisesti ja riittävän tehokkaasti tavoitteena, että jokainen kuntalainen hoitaa hänelle kuuluvat maksuvelvoitteet.”

Kaupungin lähestyy perintää siis hyvin eri tavoin kuin STM. Filosofisesti kysymys on siitä, ymmärretäänkö tasa-arvon tarkoittavan samaa kohtelua kaikille vai sitä, että jokaiselle luodaan mahdollisimman yhtäläiset mahdollisuudet perusoikeuksien toteutumiseen elämäntilanteesta riippumatta.

Otto Meren Twitter-kommentti kaupunginvaltuuston päätöksen jälkeen antaa aavistuksen siitä, millaista ajattelua voi olla tiukan perinnän vaatimusten takana. Meren kommentti heijastavat käsitystä, että laskujen maksaminen on joka tilanteessa vain ihmisen omasta päätöksestä kiinni. Jos näin olisi, olisi kenties oikeudenmukaista huolehtia viimeiseen asti maksujen saamisesta kaupungin kassaan.

Todellisuus on kuitenkin toinen. Helsingissä asuu paljon niin köyhiä kuin ylivelkaantuneitakin ihmisiä. Asiakasmaksut voivat merkitä heille joko pidättäytymistä sosiaali- ja terveyspalveluiden käyttämisestä tai ajautumista perintäkierteeseen sekä mahdollisesti ulosottoon.

Julkinen terveydenhoito ja sosiaalipalvelut eivät ole liiketoimintaa vaan niiden tarkoitus on turvata jokaisen ihmisen oikeus terveyteen ja hyvinvointiin, yksinkertaistettuna ihmisarvoiseen elämään. Tämä tarkoitus ei saa vaarantua siksi, että kaupunki tulkitsee yhdenvertaisuuden edellyttävän tiukkaa maksujen perintää.

Tasa-arvon kunnioittamista raadollisempi selitys STM:n ohjeistukselle voi olla toimeentulotuen siirtyminen Kelan vastuulle. Niin kunnat kuin Kelakin pyrkivät rajaamaan omaa tonttiaan ja siirtämään taakkaa tuen myöntämisestä toiselle aina, kun siihen löytyy laista peruste. STM selkiyttää ohjeellaan tilannetta.

Myös tämä on vahva peruste huolehtia, että Helsingin käytäntö sosiaali- ja terveydenhuollon maksuvapautuksista vastaa lakia. Jos terveydenhuoltomenoja pallotellaan kunnan ja Kelan välillä, johtaa se yksittäisten ihmisten arkielämässä mahdottomiin tilanteisiin ja välttämättömien tukien viivästymiseen. Toisaalta STM perustelee hyvin, miksi maksujen perimättä jättäminen on myös kunnan omaa ehkäisevää ja täydentävää toimeentulotukea parempi vaihtoehto: se on ”paitsi lainmukainen myös asiakkaan näkökulmasta hänen toimintakykyään ja itsenäistä selviytymistään tukeva toimintatapa”.

Kaiken kaikkiaan STM:n ohje antaa vahvan tuen valtuuston päätökselle selvittää asiakasmaksujen alentamista ja perimättä jättämistä. On huolehdittava, että kaupungilla on käytännöt, jotka turvaavat jokaiselle oikeuden hoitoon ja hoivaan taloudellisesta asemasta riippumatta. Maksuvapautusten hakemisen mahdollisuudesta on myös tiedotettava asukkaille riittävän selvästi.