Taiteelle kyllä, Guggenheimille ei

(Puheenvuoro kaupunginvaltuustossa 30.11.2016 Guggenheim Helsinki -hankkeesta päätettäessä.)

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut, hyvät keskustelua seuraavat helsinkiläiset,

Kannatan lämpimästi satsaamista taiteeseen ja kulttuuriin. Kannattaisin myös mielelläni tähän esitykseen kytkettyä 2-4 miljoonan panostusta muuhun Helsingin kuvataidekentän kehittämiseen, mutta ilman Guggenheimia.

Tällaista lisäpanostusta kuvataiteen tukemiseen olisi voitu esittää milloin tahansa tällä valtuustokaudella, mutta sitä ei ole esitetty. Sen sijaan kulttuuritoimeen on sovellettu tiukkaa leikkauslinjaa siinä missä kaikkeen muuhunkin kaupungin toimintaan, ja kaupungin omia taidemuseoita on ajettu säästökuurille. On surullista, että koko valtuustokaudella ainoa syy löytää lisää rahaa omien taidemuseoidemme ja kuvataiteilijoiden työn tukemiseen on, että sen avulla saataisiin paremmin myytyä meille valtuutetuille läpi iso rahansiirto ulkomaiselle brändille.

Guggenheim-hankkeen perusteluissa korostuvat elinkeinopoliittiset näkökulmat. Vaikutuksia talouteen ja matkailuun on selvitetty huolella, joskin ylioptimististen oletusten pohjalta.

Paljon suppeammin tässä esityksessä käsitellään Guggenheimia taidepoliittisesta näkökulmasta. En ole nähnyt Guggenheim-valmistelussa paljoakaan pohdintaa siitä, mihin suuntaan Helsinkiä kuvataidekaupunkina halutaan kehittää; millaisia taidemuseoita meillä on ja mitä meiltä puuttuu; ja jos halutaan satsata 80 milj kuvataiteeseen, mitä vaihtoehtoja sen rahan käytölle on ja mikä olisi niistä paras.

Kansainvälisten verkostojen rakentaminen on hyvä tavoite, mutta pitäisi aktiivisesti kartoittaa eri vaihtoehtoja ja selvittää, millainen kansainvälinen yhteistyö palvelee meidän taidekenttäämme parhaiten. Paras yhteistyökumppani ei välttämättä ole se, joka tulee suurimman lobbauskoneiston kautta markkinoimaan meille hankettaan – etenkään, kun maailmalla saman brändin museoita suljetaan tai niiden toteutus jäätyy alkumetreille.

Lisäksi haluan nostaa esille yhden kysymyksen, joka on jäänyt tässä keskustelussa aika vähälle huomiolle: mikä olisi helsinkiläisten mahdollisuus vaikuttaa Guggenheimin toimintaan jatkossa? Jos sopimus nyt hyväksytään, Helsingin valta museohankkeessa on, että kaupunki voi nimetä yhden edustajan Guggenheim Helsinki Tukisäätiön hallitukseen ja yhden edustajan säätiön valtuustoon. Guggenheim Helsinki -säätiön hallituksessa on 11 paikkaa, joista Solomon R Guggenheim -säätiön edustajat saisivat kolme, siis kolminkertaisen määrän Helsingin kaupungin edustukseen verrattuna.

Guggenheim-hankkeessa siirrettäisiinkin meidän yhteistä omaisuuttamme säätiön hallintaan pois demokraattisen päätäntävallan piiristä ja ulkoistettaisiin osa meidän taidepolitiikasta ulkomaisille miljardööreille. Kaupungissa, jossa me puhumme paljon kaupunkilaisten osallisuuden lisäämisestä, vallansiirto suljetulle säätiölle ei kuulosta järkevältä kulttuuripolitiikan suunnalta.

Kannatan Guggenheim Helsinki -esityksen hylkäämistä.