Stadin ikäohjelma lautakunnassa

Sosiaali- ja terveyslautakunta hyväksyi 10.3. suunnitelman siitä, millä tavalla iäkkäitä ihmisiä tuetaan ja miten heidän sosiaali- ja terveyspalvelunsa järjestetään. Tärkein osa suunnitelmasta on nimeltään Stadin ikäohjelma. Lautakunnan päätöksen jälkeen asia etenee kaupunginhallitukseen, ja lopullisesti ohjelma hyväksytään kaupunginvaltuustossa.

Stadin ikäohjelmassa hienoa on, että sitä on valmisteltu yhteistyössä asukkaiden ja eri virastojen kanssa. Asukastilaisuuksissa on kuultu iäkkäitä kuntalaisia ja heidän ajatuksiaan siitä, millaista tukea tai toimintaa tarvittaisiin.

Ikäohjelma sisältää viisi tavoitetta:
1. Ikääntyneiden aktiivinen osallistuminen, vaikuttamismahdollisuudet ja tiedonsaanti
2. Asumisen parantaminen ja kotona asumisen lisääminen
3. Liikuntamahdollisuuksien lisääminen
4. Muistiystävällinen Helsinki eli muistisairaiden huomioon ottaminen
5. Palveluiden järjestäminen lain ja laatusuositusten mukaisesti
Näitä toteuttamaan perustetaan yhteistyöverkostot, joihin kuuluu eri virastojen sekä asukkaiden edustajia.

Lautakuntakäsittelyssä tein ohjelmaan kaksi muutosehdotusta.

Ikäohjelman seurantavastuu on määrätty vanhusneuvostolle. Esitin, että lisäksi ohjelman toteutumista seurattaisiin lautakunnissa – tämä siksi, että vanhusneuvostolla ei ole suoranaista päätösvaltaa vaan ainoastaan oikeus antaa lausuntoja. On mielestäni tärkeää, että näin tärkeää ohjelmaa seurataan toimielimissä, joilla on todellista poliittista valtaa. Lautakunta hyväksyi esitykseni yksimielisesti.

Toiseksi esitin, että kaupunginhallitus vaatisi hallintokunnilta selvitystä ohjelman toteuttamiseen tarvittavista resursseista ennen, kuin asia esitetään valtuustolle. Esitys meni läpi äänin 6-3.

On itsestään selvää, että ikäohjelman toteuttaminen vaatii kaupungin työntekijöiltä työtä ja paneutumista. Ellei jo suunnitteluvaiheessa oteta huomioon esimerkiksi työajan ja rahan tarvetta, on vaarana ohjelman tavoitteiden vesittyminen resurssien puutteeseen. Ei ole myöskään työntekijöiden kannalta reilua sälyttää heidän velvollisuudekseen ohjelman toteuttamista miettimättä, miten siihen varataan riittävä työaika ja mitä tämä edellyttää kaupungin budjetin suunnittelulta. Näistä syistä resurssisuunnitelman tekeminen jo tässä vaiheessa on mielestäni tärkeää.

Parhaimmillaan ikäohjelma voi auttaa kaventamaan vanhusväestön hyvinvointi- ja terveyseroja. Tämä tavoite on erityisen tärkeää ottaa huomioon, kun ohjelmaa pannaan toimeen. Valtuustokäsittelyn yhteydessä onkin vielä tarpeellista ottaa tämä näkökulma keskusteluun ja korostaa virastoille sen tärkeyttä.

Katja