Ei enempää luukkuja vaan inhimillistä kohtaamista

(Puheenvuoro kaupunginvaltuustossa 4.4.2018 sote- ja maakuntauudistusta käsittelevässä keskustelussa.)

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut,

Hallituksen sote-malli ei korjaa sitä, mikä on rikki, mutta rikkoo sen, mikä toimii hyvin.

Jokseenkin kaikki tunnustavat, mikä nykyisissä sote-palveluissa on rikki: integraation puute. Esimerkiksi yhden perheen sote-palvelut voivat näyttää tältä:

Vanhempi hakee apua mielenterveys- ja päihdeongelmiin, mutta psykiatrialla kehotetaan hoitamaan ensin päihdeongelma kuntoon ja A-klinikalla kehotetaan hoitamaan ensin mielenterveysongelma kuntoon. Lapsi ohjataan lastenpsykiatrian poliklinikalle, jossa ei voida auttaa, koska ongelma on lastensuojelullinen. Lastensuojelussa ollaan sitä mieltä, että ongelma on psykiatrinen. Lapsen oppimisvaikeuksia yritetään hoitaa puheterapiassa, joka etenee huonosti, koska henkinen paha olo purkautuu terapiakäynneillä. Vanhemmat asioivat lastensuojelun sosiaalityöntekijän kanssa lasten asioissa ja aikuissosiaalityöntekijän kanssa perheen toimeentuloon liittyvissä asioissa. Eri auttamistahojen luona asioiminen vie kaiken ajan ja voimat, mutta kukaan ei yritä ymmärtää perheen asioita kokonaisuutena, vaikka kaikki eri ongelmat liittyvät toisiinsa.

Helsingissä on tehty todella hyvää työtä tämän ongelman ratkaisemiseksi. Meillä kehitetään perhekeskusta, jossa esimerkiksi perheneuvolan työntekijät, puheterapeutit ja sosiaalityöntekijät istuvat samassa paikassa ja miettivät yhdessä, miten perhettä voidaan auttaa.

Jos sote-uudistus toteutettaisiin hyvin, tehtäisiin juuri tätä ja samaan pakettiin otettaisiin mukaan psykiatria ja muut erikoissairaanhoidon yksiköt. Ammattilaisten yhteistyötä vahvistettaisiin luukulta luukulle juoksuttamisen sijasta.

Jostain syystä hallituksella tuntuu olevan ajatus, että ei ole tarpeeksi erilaisia luukkuja, joilla ihmiset voivat juosta etsimässä palveluita. Niitä luukkuja haetaan siis yrityksistä lisää.

Hallituksen mallissa auttajien ja apua tarvitsevan väliin luodaan maakunnan liikelaitoksen palvelutarpeen arvio. Ennen avun saamista pitää kirjoittaa asiakassuunnitelma. Liikelaitoksesta ihmiselle voidaan antaa nippu asiakasseteleitä, joiden kanssa voi lähteä etsimään sopivaa yritystä vaikkapa puheterapiaa tai päihdekuntoutusta tarjoamaan. Pahimmassa tapauksessa ihmistä hoitavat ammattilaiset ovat eri yrityksissä ja jokainen eri ammattilaisten välinen yhteistyöneuvottelu on maksusitoumusbyrokratian takana.

Jos ihmisellä on pienehkö ongelma kuten vaikkapa angiina, voi tuntua ihan kivalta saada hiukan valinnanvapautta sen suhteen, onko lääkäriaseman katolla Mehiläisen vai Terveystalon logo. Mutta silloin kun on hätä, ei ihminen kaipaa isoa määrää vaihtoehtoja vaan toisen ihmisen, jolla on aikaa paneutua kuuntelemaan, joka ymmärtää koko tilanteen ja auttaa etsimään ratkaisuja. Mieluiten ihminen tarvitsee tiimin, jossa lääkäri, psykologi, sosiaalityöntekijä tekevät tätä yhdessä.

Hallituksen esitys osoittaa suurta arvostuksen puutetta
– ensinnäkin niille kunnille kuten Helsingille, jotka ovat tehneet vahvaa kehittämistyötä sote-uudistuksen tavoitteiden suuntaan. Esimerkiksi Helsingin kehittämät hyvät mallit ovat nyt vaarassa.
– toiseksi sosiaalityöntekijöille, mielenterveysalan ammattilaisille ja kaikille muille asiantuntijoille, jotka tekevät työtä monimutkaisten inhimillisten ongelmien kanssa.
– kolmanneksi niille ihmisille, jotka tarvitsevat eniten apua, huolenpitoa ja inhimillistä kohtaamista esimeriksi mielenterveysongelmien, muistisairauksien tai erilaisten sosiaalisten ongelmien vuoksi. Kuitenkin juuri heidän asiansa pitäisi olla meille kaikkein tärkein.

Tässä valtuustosalissa meillä on varmasti poliittisia näkemyseroja siitä, miten sote-palvelut pitäisi järjestää. Kun nyt kokoomus ja vasemmisto kritisoivat esitystä yhdessä, kertookin tämä siitä, että kritiikissä ei ole kyse poliittisista ideologioista vaan hallituksen ehdotus on yksinkertaisesti huono. Jos hallitus haluaa viedä toimimattoman esityksen läpi vain säilyttääkseen kasvonsa, on se paitsi vastuutonta myös tyhmää: jos tämä hallitus jää historiaan meidän sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmämme romuttajana, tuskin kasvojen näyttäminen tulevaisuudessa on kovin mukavaa.