Omaishoitajia ei saa ajaa ahtaalle

Monet huolestuneet omaishoitajat ovat ottaneet yhteyttä minuun ja muihin kaupunginvaltuutettuihin: omaishoitajille on ilmoitettu, että heidän saamansa omaishoidon palkkio arvioidaan uudestaan. Osalla omaishoitajista palkkio kasvaa, osalla pienenee tai lakkaa kokonaan.

Hoitopalkkiota maksetaan omaiselle, joka hoitaa kotona esimerkiksi vammaista lastaan tai muistisairasta puolisoaan. Suhteessa työmäärään – usein ympärivuorokautiseen valvontaan ja hoitoon – palkkio on pieni, omaisen avun tarpeesta riippuen 392‒1500 €/kk. Palkkio tarjoaa kuitenkin mahdollisuuden toimeentuloon silloin, kun omainen ei voi läheisensä hoitamisen vuoksi käydä palkkatöissä.

Omaishoidon tuen muutoksista päätettiin sosiaali- ja terveysvirastossa ilman mitään poliittista tai kansalaiskeskustelua. Periaatteessa sosiaali- ja terveyslautakunnalla olisi oikeus kumota virastopäällikön tekemät päätökset. Tätä niin sanottua otto-oikeutta pitää käyttää kahden viikon sisällä päätöksestä. Virastopäällikkö päätti omaishoidon tuen muutoksista lautakunnan joulutauon aikana, jolloin seuraavaan kokoukseen oli yli kaksi viikkoa aikaa. Käytännössä siis säännösten porsaanreiän vuoksi lautakunnan oli mahdotonta käyttää sille kuuluvaa päätösvaltaa.

Olen pyytänyt tietoja, kenellä omaishoitajista tuki lakkaa ja miksi. Jopa virkamiesten taholta on myönnetty, että vanhojen ja uusien omaishoidon kriteerien vertaaminen on vaikeaa. On sanottu, että kyse on ennen kaikkea tilanteista, joissa esimerkiksi iäkäs omaishoitaja ei enää oman kuntonsa vuoksi pysty hoitamaan läheistään. Kuntalaisten yhteydenottojen perusteella muodostuu kuitenkin aivan toisenlainen kuva. Esimerkiksi lastaan hoitavien vanhempien tukea on pienennetty sillä perusteella, että lapsi käy koulussa, ja perheitä on näin ajettu taloudellisiin vaikeuksiin.

Omaishoidon tuen muutoksessa moni asia on mennyt toisin kuin pitäisi.

Ensinnäkin omaishoitajat ovat ihmisiä, jotka ovat hyvin lujilla. Heillä on joka hetki vastuullaan rakas ja tärkeä ihminen, joka tarvitsee jatkuvaa, usein henkisesti ja fyysisesti raskasta huolenpitoa. Raskaassa tilanteessa olevilta ihmisiltä ei pidä ottaa tukea pois vaan ennemmin lisätä.

Perusteluksi ei riitä, että osalla omaisista tuki nousee ja yhteensä kaikille omaisille maksetaan palkkioita enemmän kuin ennen. Tuen saajana jokainen omainen on yksin, eikä yhden omaisen palkkion korottaminen auta toista, joka jää vaille tukea.

Toiseksi muutos olisi vaatinut poliittisen käsittelyn. Muodollisesti virkamiehillä on paljon päätösvaltaa ja he voivat myös joissain rajoissa päättää, mitä asioita tuodaan lautakunnan käsittelyyn. Tällainen kuntalaisten toimeentuloon vaikuttava asia olisi hyvä tuoda poliittisesti päätettäväksi, vaikka sääntöjen perusteella niin ei olisi pakko tehdä.

Kolmanneksi on hyvin ongelmallista, että päätös tehtiin lautakunnan joulutauon aikana. Kukaan ei ole toiminut laittomasti tai sääntöjen vastaisesti, mutta sääntöjen porsaanreikä teki mahdolliseksi lain hengen vastaisen virkamiesvallan käyttämisen. Jatkossa toivoisin, että käytettäisiin tervettä järkeä sen suhteen, millaisia asioita ei pidä päättää pitkien lautakunnan kokoustaukojen aikana.

Neljänneksi aina jos kuntalaisten saamia tukia päätetään heikentää, pitää päätöksen vaikutukset arvioida etukäteen huolella. Päätöstä tehtäessä pitäisi olla täysin selvää, keiden kaikkien tuki heikkenee ja miten se vaikuttaa näiden ihmisten arkeen ja hyvinvointiin. Tällaista arviota ei ole ainakaan lautakunnalle esitetty.

Mielestäni päätös omaishoidon kriteerien muutoksesta tulisi arvioida uudestaan ja tuoda sosiaali- ja terveyslautakunnan käsiteltäväksi. Ennen kaikkea on pohdittava, miten huolehditaan jokaisen omaishoitajan taloudellisesta selviytymisestä. Niin virkamiehillä kuin lautakunnan jäsenilläkin on vastuu huolehtia siitä, että omaishoitajia ei jätetä pulaan.